Tällä viikolla on Vaatevallankumous. Sunnuntaina oli Earth Day. Viime kuun lopussa tutkijat paljastivat, että Tyynenmeren jätepyörre on vielä paljon luultua suurempi – se on viisi kertaa Suomen kokoinen. Vietettiin myös muovitonta maaliskuuta – jollainen voisi olla aina: mahdollisimman muoviton kuu.
Helmikuussa TouchPoint järjesti työvaatetekstiiliensä muotinäytöksen. Teemaksi tuli Muovinäytös-konseptini, jonka ympärille TouchPoint ideoi näytösshownsa. Muovinäytöksessä TouchPoint esitteli paitsi muovipulloja hyödyntäviä vaatteita myös kokonaan luonnonmateriaaleista tehtyjä kestäviä ratkaisuja: kuten Dutch Awearnessin Infinity-kankaan, jonka voi käyttää uudelleen kahdeksan kertaa ja lopulta siitä tehdään vielä komposiittia.
Tämä on tulevaisuus. Jotta selätämme maapallon ylikuormittuneisuuden meidän on keksittävä ja toteutettava jatkossa ainoastaan kiertäviä ratkaisuja. Vanha, lineaarinen kulutusmalli – käytöstä roskiin – on tullut tiensä päähän. Uusi käppyrämalli – nimeltään kiertotalous – on kiinnostava, inspiroiva, motivoiva haaste, jolla voi tehdä myös rahaa. Viimeistään nyt sen on hyvä olla kaikkien ajatuksissa. Ideat kehiin!
Mitä maapallon ihmisten tulisi ymmärtää, ja mitä he eivät ole välttämättä vielä ennen näitä päiviä ymmärtäneet on, että roskassa on arvo. Erinomainen esimerkki tämän havainnollistamisessa on ollut Hollanti – kiertotalousasioiden edelläkävijä. Hollantilainen teini Boyan Slat kehitteli viime vuosien varrella The Ocean Clean Up -järjestönsä kanssa lahjoitusvaroilla jättiloukun valtamerten puhdistamiseen. Projektista kertovan dokumentin mukaan kerätyistä muovijätteistä kone tekee partikkeleita ja ne laitetaan kiertoon esimerkiksi design-tuotteiden valmistukseen. Hollanti on ollut esillä myös vihreän kolikkonsa ansiosta. Maassa on kokeiluja, joissa luonnossa kuljeksinutta muovijätettä palauttamalla saa vastineeksi vihreitä muovikolikkoja, joilla voi maksaa.
Näillä kaikenlaisilla uusilla ratkaisuilla varmistamme sen, että synteettinen, luonnon ulkopuolinen muovi saadaan kiertämään eikä sitä tuoteta enää yhtään lisää tänne pyörimään. Muovia on aivan liikaa ja se on ikuista. Myös uusia teknologisia innovaatioita tarvitaan. Millainen pesukone suodattaa kokonaan mikromuovin, jota irtoaa keinokuiduista? Tai millainen keino- tai sekakuitu ei päästäisi muovia? Ja kuinka hyödyntää vanhoja matskuja näiden tuotannossa?
Molemmilla tuotteilla ja kaupoilla – ja päättäjillä! – on suuri vastuu pyrkiessämme parempaan. Mikromuovia sisältävät hammastahnat ja muut töhnät (mikromuovi tuoteselosteissa polyeteeni, polypropeeni, polyeteenitereftalaatti ja polymetyylimetakrylaatti) on yksinkertaisesti saatava kauppojen hyllyiltä pois. Sekamateriaalipakkausten, joiden lajittelu on tehty mahdollisimman vaikeaksi, tilalle pitää tulla parempia ratkaisuja. Hedelmähyllyillä voi olla tarjolla ihan vaan kestokassit. Tiedättekö tapaus biopussin, joka on energiasyöppö, vaikeasti hajoava ja kierrätettävä iso virhe! Ei nyt helskutti tehdä tällaisia epämääräisiä tuotteita, joissa ei ole päätä eikä häntää. Hoidetaan selvitystyö loppuun asti eikä harhaanjohdeta ja kouluteta kuluttajia väärään suuntaan. Me kuluttajat puolestaan; vaaditaan me helpompaa ja parempaa!
Ei se ole meille enää niin vaikeaa, kun tätä kaikkea helpotetaan ja tuotesuunnittelijat korjaavat virheensä – kun ei tuoteta enää niitä uusia muovikapselikahvikoneita. Henkilökohtaisia kulutustottumuksia on toki muutettava hartaasti, mutta se käy luontevasti kun tiedämme tilanteet: esimerkiksi tämän viikon Vaatevallankumous-teeman mukaisesti, millaisista olosuhteista vaatteemme ovat peräisin ja kuinka ne vaikuttavat ympäristöön. Haluaisitko pusakkasi edelleen, jos tietäisit että sen on tehnyt kuusivuotias kaveri ja että erän valmistamiseen käytetyt teollisuusmyrkyt ovat saastuttaneet samanoloisen joen kuin teillä virtaa kaupungissanne? Myös uudenkarheus on syntimme. Jatkossa uudenkarhea tunne pitää saada aikaan kierron kautta.
Mitä tulee roskien ja jätteiden lajitteluun. Se on oikeasti kivaa, koukuttavaa puuhaa, sillä sen tuoma merkityksellisyyden tunne täyttää sisältäpäin. Se tunne, kun tietää voivansa olla hyväksi tälle ihmeelliselle – käsittämättömästä, yli hilseen menevästä syystä muodostuneelle – paikalle maailmankaikkeudessa! Ei me voida sörssiä tätä mestaa, koska se olisi todella surullista ellei jopa surkuhupaisaa. Vaikka tuho tapahtuisi lastenlastenlastenlastenlapsiemme aikana – olisipa tosi reilu perintö. Näin väitänkin, että kierrättämättömyys on sivistymättömyyttä – ja suosittelen sinua alkamaan lajittelemaan jälkesi kiertotaloutta tukemaan ellet näin jo tee. Välinpitämättömyys on junttia. Ei huolta, itsekin olin juntti vielä joitakin vuosia sitten. En sentään koskaan heittänyt vanhoja puhelimia tai muita rojuja vessanpönttöön. Katsoin järkyttyneenä, mitä kaikkea ihmiset heittävät viemärijärjestelmiin Armanin Pohjantähden alla -ohjelmasta. Kun otetaan silmä tai mikroskooppi käteen ja katsotaan maailman meriin, mantuihin, viemärijärjestelmiin tai kalojen ja lintujen vatsoihin ja omiinkin mikromuovimahoihimme, huomaamme että tällä hetkellä elämme vielä jäte- ja muovihelvetissä. Loimme sen itse – meidän on otettava siitä nyt vastuu.
Visiossani Suomi on kiertotalousasioiden mallimaa. Haluan, että onnistumme tekemään ympäristöasioista pysyvää muotia. Olen kiertänyt puhumassa suuresta Muovinäytöksestä ympäristöministeriössä asti. Toivonkin, että tämä kunnianhimoinen konsepti jatkaa eloaan ja sen trendikäs tavoite saa lisää vaikutusta aikaan. Kun meistä tulee se mallimaa, toivon että voimme tarjota apua ja löydämme keinon kouluttaa myös kehitysmaita ympäristöasioissa. Tämän kevään Aasian reissulla sain tutkiskella muovi- ja jäteongelmaa niin Thaimaassa, Vietnamissa kuin Indonesiassa. Koreassa sen sijaan, ainakin talossa jossa asuimme Gangnamissa, oli hyvin tiukka jätepolitiikka ja kaikki irralliset roskat eriteltiin eri lootiin parkkihallissa. Se oli mukava huomata. Mukava ei ollut kuitenkaan katsella noiden muiden maiden peltoja ja pientareita ja rantoja ja jokia. Ei nyt eikä edellisellä tutkimusmatkallani. Teollinen vallankumous toi muovin sellaisiin paikkoihin, joissa oli ennen hyvät luonnolliset keinonsa. Opas Indonesiassa kertoi, että ennen he pakkasivat asiat banaaninlehteen, jonka he sitten pystyivät nakkaamaan huoletta luontoon. Sitten ajat muuttuivat, mutta ihmiset jatkoivat luontoon nakkaamista - banaaninlehti muovilla korvaantuen. Mikä sääli.
Onhan muovi ollut välttämätön, sitä ei käy kiistäminen. Emme olleet vielä valmiita luonnollisille ratkaisuille, jota kehitämme nyt kovaa vauhtia yhä pidemmälle. Biosellusta tehdyt purkit ja putelit ja pakkausmateriaalit tuntuvat kuin muovilta – innovoimassa ovat kotimaiset Sulapacit ja Kotkamillsit. Ihan kuin muovilta tuntuivat myös Indonesiassa tärkkelyksestä tehdyt pillit – eipä huomannut eroa (pillit ovat kyllä silti turha keksintö). Nyt onkin hyvä sauma kitkeä muovi. Ei tuoteta sitä enää yhtään lisää tänne maailmaan – vaan kierrätetään sitä posin kautta.
TouchPointin Muovinäytös oli mukava, positiivinen tapahtuma. Muovinäytös-konseptiini kuuluva moderni tanssishow havainnollisti muutosta – kuten myös muoviasut ja biopohjaiset vaateratkaisut. Muovi näytettiin uudesta perspektiivistä. Näen muutenkin positiivista liikennehdintää ympärilläni. Yhteisön voima ja ajatukset ja trendien aallot ovat nyt niin vahvoja kestävän elämän ja säilyvän luonnonkauneuden puolesta. Kuten yksi sitaattini kuuluu: maailmalle ei voi tehdä kauneusleikkausta. Hienoa, jos jokainen alkaa muistamaan tämän – ja onnistumme tekemään yhdessä ympäristöasioista pysyvää muotia.
